In English here
Käänsin koko teini-ikäni ajan Jumalalle selkäni, vaikka olinkin uskovasta kodista. Kaipasin rauhaa, ja tiesin eläväni "todelliselle minälleni" kuulumatonta elämää. Täytin tyhjyyttä ja pahaa oloani epäterveilläkin tavoilla siihen asti, kunnes kohtasin Jumalan.
Olin 20-vuotias ja pohdiskelin elämäni suuntaa. Kesäkuun 5. päivänä 2007 päädyin lukemaan Operaatio Mobilisaation lähetyslaivan nettisivuja ja aloin itkeä, koska koin niin voimakkaasti Jumalan kehottavan minua lähtemään lähetystyöhön. En ollut lukenut Raamattua siihen astisessa elämässäni muuta kuin rippikoulun pakollisissa kuvioissa, mutta koin nyt, että Jumala halusi puhua minulle Raamatun kautta. Hain Raamattuni, ja avasin sen Hesekielin kirjan 1. ja 2. luvun kohdilta: “...neljännen kuun viidentenä päivänä,...” Hes. 1:1 (tarkistin netistä Vanhan Testamentin neljännen kuun viittaavan kesä-heinäkuuhun ja havaitsin päivämäärän ikään kuin samaksi, jota itse elin, 5.6.) ja tämän lisäksi sanat “...Minä lähetän sinut...” Hes 2:3. Päivämäärä ja sanat "Minä lähetän sinut" mursivat vastustukseni, menin itkien kertomaan äidilleni, että koen Jumalan kutsuvan minua lähetystyöhön. "Oletko antanut elämäsi Jeesukselle?" äitini kysyi. "En?" vastasin. En tuossa hetkessä oikein ymmärtänyt Jeesuksen merkitystä, mutta rukoilin kuitenkin äitini perässä tämäntyyppisen rukouksen:
Jeesus, anna anteeksi syntini. Kiitos, että olet kuollut puolestani ja kantanut syntini ristillä. Annan nyt elämäni Sinulle. Amen.
Palasin omaan huoneeseeni rukouksen jälkeen. Eteeni ilmestyi selkeä näky: taivaasta laskeutui kultainen kouru, jota pitkin valui sulatetulta kullalta näyttävää ainetta. Kourun alla oli sydämeni; ei mikään lihasmöykky eikä myöskään mitään ❤-muotoista, vaan jotain läpinäkyvää, josta kuitenkin tiesin, että tuossa on sydämeni (sisimpäni). Näky oli todentuntuinen ja tunsin ihollani siitä hehkuvan lämmön. Sula kulta (tai mitä olikaan) valui sydämeni päälle, peitti sydämeni ja sitten näky katosi.
Olin näiden tapahtumien jälkeen hyvin innokas kertomaan Jeesuksesta kaikille, ja monessa tilanteessa intoa oli enemmän kuin taitoa ja ymmärrystä (antakaa anteeksi🙈). En tiedä onko taitoa ja ymmärrystä vieläkään, mutta ehkä kuitenkin enemmän kuin alussa.
Pääsin hyvin pian uskoontuloni (tai miksikä sitä haluaakaan kutsua) jälkeen OM:n lähetyslaivaan puoleksi vuodeksi. Laivassa ollessani aloin kokea vetoa Israeliin. Laivassa vietetyn ajan jälkeen eräs nainen tuli luokseni ja kertoi, että kokee Jumalan haluavan puhua minulle erään kirjan kautta. Hän antoi minulle kirjan, jonka nimi oli "Tehtävä Jerusalemissa". En ottanut kirjaa kovin kirjaimellisesti, pohdin myös opiskelujen aloittamista, mutta muutaman kuukauden päästä havaitsin päätyneeni Jerusalemiin. Mielenkiintoista oli, että päädyin täsmälleen samaan tehtävään kuin Tehtävä Jerusalemissa kirjan päähenkilö: hoitamaan 1-vuotiasta tyttölasta (kirjan päähenkilö, tanskalainen opettaja Lydia, perusti Jerusalemiin orpokodin, mutta hänen ensimmäinen tehtävänsä Jerusalemissa oli 1-vuotiaasta tytöstä huolehtiminen). Tämän yhdenmukaisuuden huomasin vasta Jerusalemissa ollessani.
Seurassani on Opettaja, joka on täynnä rakkautta ja armoa. Hänen Sanansa on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani (Psalmi 119:105), ja Hänen tahtonsa on, että Hänen seuraajansa kasvavat täyteen ymmärrykseen. Mutta "kypsänäkin" kristittynä on tärkeää pysyä nöyränä ja muistaa: "...Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee" (1. Kor. 8:2).
Jos tätä lukee joku sellainen, joka ei tunne Jeesusta, mutta haluaisi oppia tuntemaan, rohkaisen sinua pyytämään Jeesusta (varsinainen hepreankielinen nimi Yeshua, 'Herra pelastaa') elämääsi. Voit rukoilla esim. tuon saman rukouksen sanoilla kuin minäkin.
“Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet (Jeesuksen) vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, ...” (Joh 1:12)
