Sukupolvien ketjun katkaiseminen

Kuinka monta kertaa minun kipuni on kohdattu epätarkoituksenmukaisesti oman elämäni aikana? Ne ovat olleet kuin iskuja, jotka ovat sivaltaneet sisimpääni haavan "näin ei saa tehdä" ja "et kelpaa". Kun kohtaan nuo samat asiat omissa lapsissani, samat vihantunteet aktivoituvat: "tuo ei ole sallittua!", ja luonnollisin reaktioni olisi toimia täsmälleen samoin kuin omat vanhempani ovat toimineet. Voin kuitenkin valita toisin. Voin valita Jeesuksen.

Miten Jumala tämän tekee? Miten Hän saa sukupolvien tuhoisat ketjut katkeamaan?

Rakkaudettomuus on sairaus, jonka Jumala haluaa parantaa. “Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.” (Jaak 5:16.) Uskon, että näiden jakeiden käytäntöön laittamisella on ollut ja yhä edelleen on suuri siunaus omassa vanhemmuudessani.

Tarvitsemme Jumalan Sanaa, jotta mielemme voi uudistua, sillä ilman mielemme uudistumista käyttäytymisemmekään ei voi muuttua. Tämän vuoksi korostan myös Raamatun lukemisen ja oman henkilökohtaisen rukouselämän tärkeyttä. Jakeen 1. Tim. 4:5 edellä Paavali puhuu ruuasta, mutta hänen sanansa pätevät silti elämässämme yleisemminkin: "Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen" (1. Tim. 4:5).

Kiitos Herra, että Sinä katkaiset haitalliset sukupolvien ketjut!

Lempeys

“Lempeä vastaus taltuttaa kiukun” (Sananl. 15:1). Tämä Raamatun jae on mielestäni yksi toimivimmista käytännön ohjeista lasten kasvatukseen tai ylipäätään ihmissuhteisiin liittyen.

Olemalla lempeä silloin, kun toinen on raivokas, kerrot hänelle olemuksellasi: "Rakastan sinua, vaikka olisit vihainen. Tunteesi ovat sallittuja. Hyväksyn sinut kokonaan."

"Joka vitsaa säästää, vihaa lastaan"?

Raamatun Sananlaskujen kirjan mukainen lastenkasvatus on ankaraa luettavaa: "Joka vitsaa säästää, vihaa lastaan, joka häntä rakastaa, kurittaa häntä ajoissa” (Sananl. 13:24) ja "Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa, varo sentään hengiltä hakkaamasta" (Sananl. 19:18). Ajattelin useiden vuosien ajan, että kyseessä on heikosti käännetty teksti ja että näissä jakeissa aivan varmasti olisi kyseessä kuvainnollinen oikeaan ohjaaminen, ei niinkään todellinen fyysinen kurittaminen. Yritin etsiä näihin jakeisiin liittyvää kunnollista Raamatun opetusta vuosien ajan, mutta en löytänyt.

Sananlaskujen kirjan lastenkasvatusohjeiden ongelmallisuus vaikuttaa olevan aihe, josta moni teologi ja raamatunopettaja vaikenee. Kirkkohallituksen perheasioiden koulutussihteeri on jopa ehdottanut vitsa-sanan poistamista hankalasta "joka vitsaa säästää, vihaa lastaan" -jakeesta. Hänen mielestään parempi versio olisi ”joka jättää lapsensa kasvattamatta, vihaa lastaan”. Minunkin mielestäni se olisi parempi versio, mutta olisiko se alkukielen mukainen ja johtaisiko se myös monen muun vaikean Raamatun kohdan uudelleen muokkaamiseen?

Raamattu on erittäin syvä ja monitasoinen kirja. Jos haluat ymmärtää sitä, sinun on vietettävä sen parissa runsaasti aikaa. Jatkuva päivittäinenkään Raamatun tutkiminen ei kuitenkaan poista sitä asiaa, että opit jatkuvasti lisää. Kukaan ei voi sanoa ymmärtävänsä Raamattua täydellisesti.

Aloin lukea Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta vuonna 2007. Koen, että omalla kohdallani sinnikäs Raamatun "kasvatusnäkemyksen" parissa painiminen on alkanut kantaa hedelmää. Ja nyt moni asia näyttää silmissäni paljon selkeämmältä. Kolossalaiskirjeen mukaan kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä Kristuksessa (Kol. 2:3), ja juuri näin kuvaisin myös omaa matkaani kohti selkempää käsitystä kristillisestä kasvatuksesta: avain vaikeiden kasvatusjakeiden ymmärtämiseen on Jeesuksessa.

Tämä on oivallukseni ytimessä:

Rangaistusta vaativa laki tuli täydellisesti täytetyksi Jeesuksen kuollessa ristillä. Tämä mullistaa ihmisen elämän, sillä rangaistus on poissa. Tottelemattomuus (synti) ei enää vaadi ihmiseltä uhria eikä rangaistuksen läpikäymistä. Tämän vuoksi meidän ei myöskään tule poimia lastenkasvatusohjeita sellaisenaan vanhan liiton puolelta.

Kristillinen kasvatus

Jumala on täynnä armoa ja rakkautta. Sen vuoksi myös kristillisen kasvatuksen tulisi perustua armoon ja rakkauteen. Jos "kristillinen kasvatuksemme" on jotain muuta kuin armoa ja rakkautta, väitän, ettei se silloin ole kristillistä, vaan jotain muuta.

"Tämän vuoksi polvistun sen Isän eteen, joka on vanhemmuuden esikuva taivaissa ja maan päällä." Ef. 3:14–15 (UT2020). Paavali tekee hyvin selväksi, että meidän tulee pitää Jumalaa vanhemmuutemme esikuvana. Kristillisen kasvatuksen voisi hyvin kiteyttää sanoihin: "Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa" (1. Kor. 16:14) ja "Jumala on rakkaus. Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." (1. Joh. 4:16b).

Jeesuksen ristinkuolema on vedenjakaja, jonka ymmärtäminen avaa silmämme ymmärtämään Raamattua. Mikäli emme ymmärrä Jeesuksen kuoleman merkitystä, emme myöskään ymmärrä, miksi Vanha Testamentti suhtautuu syntiin eri tavalla kuin Uusi Testamentti. Vanhassa Testamentissa esimerkiksi kehotetaan surmaamaan ihminen, joka kääntyy seuraamaan vieraita jumalia (5. Mooseksen kirja 17:2–5) tai tekee aviorikoksen (3. Moos. 20:10). Vanhan liiton periaate on "silmä silmästä ja ruhje ruhjeesta". Myös lastenkasvatuksesta annetut ohjeet ovat ankaria: "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan" (Sananl. 13:24) ja "Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa, varo sentään hengiltä hakkaamasta" (Sananl. 19:18).

Vanha Testamentti tuo esiin rangaistuksen, ja sen lehdillä Jumala antaa myös ihmiselle kehotuksen rangaista toista ihmistä tottelemattomuudesta. Jeesuksen ristinkuolema on kuitenkin tuon rangaistuskierteen ja -vaatimuksen täydellinen päätepiste. Jeesus kehottaa ihmistä lopullisesti hylkäämään silmä silmästä -periaatteen. Hän kehottaa meitä olemaan tekemättä pahalle vastarintaa ja antamaan anteeksi. “Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi” (Ef. 4:32). 

Rangaistukselle ei ole enää sijaa.

Sananlaskujen esilletuomalle vitsan käytölle ei rakastavassa kasvatuksessa ole tilaa, ei myöskään henkiselle tai hengelliselle väkivallalle eikä millekään, mikä vahingoittaa toista ihmistä sisäisesti tai ulkoisesti. Rakkaus ei tee kenellekään mitään pahaa (Room. 13:10).