Rakkaus on tekoja. Rakkaus on ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja lempeyttä (1. Kor. 13:4). Kun vanhempi (tai muu kasvattaja) tekee lapselleen rakkauden tekoja, myös lapsi oppii tekemään rakkauden tekoja.
”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:19.) Sekä Jumalan ja Hänen lapsensa että maanpäällisen kasvattajan ja hänen lapsensa välisessä suhteessa toimii täsmälleen sama periaate: kasvattajan rakkaus opettaa myös lapsen rakastamaan.
Eräs nainen kääntyi 20-vuotiaana kristityksi. Vaikka hän tuli uskoon, hänellä oli vaikeuksia kohdella lähimpiään rakkaudella. Hän oli toisinaan piikikäs ja hänen kasvoiltaan paistoi toisten väheksyntä ja ylpeys. Mutta hän rakasti syvästi Jumalaa, olihan Jumala nostanut hänet syvästä kuopasta kalliolle. Miksi tuo nainen oli kehno rakastamaan toisia ihmisiä, vaikka rakkauden pitäisi olla juuri se tunnusmerkki, josta kristityn tunnistaa? Hän ei ollut kokenut kovinkaan paljon rakkautta lapsuudenperheessään. Hänen vanhempansa olivat kyllä rakastaneet häntä, mutta he eivät olleet osanneet osoittaa rakkautta teoillaan.
Moni kristitty on täynnä haavoja, joiden vuoksi heidän on vaikea rakastaa toista ihmistä. Uskova äiti tai isä saattaa olla niin täynnä haavoja, ettei hän kykene olemaan lapselleen rakastava kasvattaja. Moni ihminen myös pettyy kristinuskoon kohdattuaan rakkaudettomia kristittyjä.
Monissa tilanteissa ei-kristittykin on paljon parempi rakkauden tekojen tekijä kuin kristitty.
Rakkaus ei aina heti automaattisesti ala virrata ihmisestä runsaana ihmisen kääntyessä Jeesuksen seuraajaksi. Näin kävi opetuslapsillekin. Heidän täytyi ensin viettää Jeesuksen kanssa paljon aikaa, kuunnella Hänen sanojaan ja oppia tuntemaan Hänet. Eivätkä he viettäneet aikaa pelkästään Jeesuksen kanssa, vaan myös muiden Jeesuksen seuraajien kanssa. Ajattelen, ettei ollut sattumaa, että vasta viimeisellä aterialla Jeesus sanoi heille: “Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus” (Joh 13:35). Erityisesti sellainen ihminen, jota on haavoitettu runsaasti hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan, tarvitsee riittävän pitkän yhteisen taipaleen Jeesuksen ja Hänen seuraajiensa armollisessa seurassa ennen kuin hän pystyy rakastamaan toisia ihmisiä kestävällä tavalla.
Miten lohduttaisin häntä, joka haluaisi rakastaa, mutta rakkauden tien kulkeminen tuottaa edelleen suuria vaikeuksia?
Tapasi elää, tottumuksesi, ajatuksesi ja tunteesi ovat kuin syvään uurtunut polku, jota seuraat, koska tie on sinulle tuttu. Polun varrella on kivisiä ja louhikkoisia paikkoja, jotka repivät sinua kulkiessasi. Tiedät, että polku ei ole hyvä, mutta toiselle polulle siirtyminen vaikuttaa mahdottomalta; ethän edes tiedä, missä tuo toinen polku on. Jeesus on pysähtynyt vanhan syväänuurtuneen polkusi varrelle. Hän ojentaa kätensä ja pyytää sinua tarttumaan siihen. Jeesus vie sinut polulle, jota et tunne. Polku erottuu aluskasvillisuudesta vain hyvin heikosti. Aluksi kykenet kulkemaan tuota vierasta polkua pitkin vain lyhyitä aikoja kerrallaan ennen kuin tottumuksesi vetävät sinut takaisin tutulle syväänuurtuneelle polulle. Älä luovuta, älä lannistu! Päivä päivältä Jeesuksen johdattama polku uurtuu elämässäsi hieman syvemmälle, ja vanha polkusi alkaa peittyä aluskasvillisuuden sekaan. Lopulta huomaat, että olet jättänyt vanhan polkusi kokonaan taaksesi.
”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” (Ps. 119:105.)
Jeesuksen rakkaus muutti Paavalin, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän, elämän. Jeesuksen rakkaus on muuttanut minut. Hän todellakin kykenee muuttamaan myös sinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti