Millainen paikka sinun mielestäsi kuuliaisuudella on kristillisessä kasvatuksessa? Olenko mielestäsi liian radikaali sanoessani, ettei lapselta (tai keneltäkään) tulisi vaatia kuuliaisuutta pakon kautta?
Minä uskon, ettei Jeesus arvosta pakkokeinojen käyttöä.
Vanha Testamentti kertoo tilanteesta, jossa kuningas Saul oli tottelematon Jumalan äänelle. Profeetta Samuel nuhteli häntä sanoilla: "...Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva..." (1. Sam. 15:22). Mielestäni on erittäin mielenkiintoista, että Jeesus ei puhu enää kuuliaisuudesta, vaan laupeudesta. Jeesus sanoo: "Laupeutta minä tahdon enkä uhria" (Matt. 9:13 ja Matt. 12:7). Mielestäni kristillisessä kasvatuksessa on pohjimmiltaan kyse juuri laupeudesta. Arvelen, että Jeesus täysin tarkoituksella jättää käyttämättä tuota kuuliaisuus-sanaa.
Vanhassa Testamentissa puhutaan paljon kuuliaisuudesta ja tottelemisesta. Uskon, että Uuden Testamentin kuuliaisuus on erilaista kuin VT:n kuuliaisuus. Paavali kirjoittaa: "...tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi..." (Room. 16:26). Ajattelen, että tuo "uskon kuuliaisuus" on uskon kautta syntyvää kuuliaisuutta, ihmisen sisimmästä, sydämestä (sieltä, missä Jeesus asuu!), kumpuavaa kuuliaisuutta. Kiinnitä huomiosi näihin jakeisiin: "Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa" (Fil. 2:13).
Voisi ehkä sanoa, että kristityn kuuliaisuuden tulee perustua sisäsyntyiseen motivaatioon, ihmisen sisältä kumpuavaan haluun tehdä oikein (Jumalan ääneen). Laki sen sijaan perustuu ulkosyntyiseen motivaatioon, ulkoiseen pakkoon ja pelkoon. Kristityn tulee kasvaa armossa, jotta hän ymmärtää erottaa lain ja evankeliumin toisistaan, sillä laki ei anna voimaa hyvän tekemiseen, eli hyvän tekeminen onnistuu vain evankeliumin ja vapauden (uskon kuuliaisuuden) perustalta.
Jos Jumala ei vaadi meiltä tottelevaisuutta, miksi me vaatisimme sitä lapsiltamme? Paavali sanoo: "Tämän vuoksi polvistun sen Isän eteen, joka on vanhemmuuden esikuva taivaissa ja maan päällä." Ef. 3:14–15 (UT2020). Tämä ei kuitenkaan tarkoita "pellossa elämistä". Päinvastoin. Uskon, että vapaus nimenomaan tuo hyvyyden ja ihmisen oman persoonan rikkaasti esiin. Tähän on kuitenkin ehkä lisättävä: aikuisen on huolehdittava, millaista elämää hän itse elää ja millaista esimerkkiä hän tarjoaa lapselleen. Jos aikuinen toimii jatkuvasti omista addiktioistaan käsin, hän ei elä vapaudessa, vaan synnin ja lain orjuudessa, ja hänen lapselleen antamansa malli tuskin on aivan optimaalinen. Täydellinen vapaus löytyy ainoastaan Kristuksesta (rakkaudesta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti