Sukupolvien ketjun katkaiseminen

Kuinka monta kertaa minun kipuni on kohdattu epätarkoituksenmukaisesti oman elämäni aikana? Ne ovat olleet kuin iskuja, jotka ovat sivaltaneet sisimpääni haavan "näin ei saa tehdä" ja "et kelpaa". Kun kohtaan nuo samat asiat omissa lapsissani, samat vihantunteet aktivoituvat: "tuo ei ole sallittua!", ja luonnollisin reaktioni olisi toimia täsmälleen samoin kuin omat vanhempani ovat toimineet. Voin kuitenkin valita toisin. Voin valita Jeesuksen.

Miten Jumala tämän tekee? Miten Hän saa sukupolvien tuhoisat ketjut katkeamaan?

Rakkaudettomuus on sairaus, jonka Jumala haluaa parantaa. “Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.” (Jaak 5:16.) Uskon, että näiden jakeiden käytäntöön laittamisella on ollut ja yhä edelleen on suuri siunaus omassa vanhemmuudessani.

Tarvitsemme Jumalan Sanaa, jotta mielemme voi uudistua, sillä ilman mielemme uudistumista käyttäytymisemmekään ei voi muuttua. Tämän vuoksi korostan myös Raamatun lukemisen ja oman henkilökohtaisen rukouselämän tärkeyttä. Jakeen 1. Tim. 4:5 edellä Paavali puhuu ruuasta, mutta hänen sanansa pätevät silti elämässämme yleisemminkin: "Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen" (1. Tim. 4:5).

Kiitos Herra, että Sinä katkaiset haitalliset sukupolvien ketjut!

Lempeys

“Lempeä vastaus taltuttaa kiukun” (Sananl. 15:1). Tämä Raamatun jae on mielestäni yksi toimivimmista käytännön ohjeista lasten kasvatukseen tai ylipäätään ihmissuhteisiin liittyen.

Olemalla lempeä silloin, kun toinen on raivokas, kerrot hänelle olemuksellasi: "Rakastan sinua, vaikka olisit vihainen. Tunteesi ovat sallittuja. Hyväksyn sinut kokonaan."

"Joka vitsaa säästää, vihaa lastaan"?

Raamatun Sananlaskujen kirjan mukainen lastenkasvatus on ankaraa luettavaa: "Joka vitsaa säästää, vihaa lastaan, joka häntä rakastaa, kurittaa häntä ajoissa” (Sananl. 13:24) ja "Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa, varo sentään hengiltä hakkaamasta" (Sananl. 19:18). Ajattelin useiden vuosien ajan, että kyseessä on heikosti käännetty teksti ja että näissä jakeissa aivan varmasti olisi kyseessä kuvainnollinen oikeaan ohjaaminen, ei niinkään todellinen fyysinen kurittaminen. Yritin etsiä näihin jakeisiin liittyvää kunnollista Raamatun opetusta vuosien ajan, mutta en löytänyt.

Sananlaskujen kirjan lastenkasvatusohjeiden ongelmallisuus vaikuttaa olevan aihe, josta moni teologi ja raamatunopettaja vaikenee. Kirkkohallituksen perheasioiden koulutussihteeri on jopa ehdottanut vitsa-sanan poistamista hankalasta "joka vitsaa säästää, vihaa lastaan" -jakeesta. Hänen mielestään parempi versio olisi ”joka jättää lapsensa kasvattamatta, vihaa lastaan”. Minunkin mielestäni se olisi parempi versio, mutta olisiko se alkukielen mukainen ja johtaisiko se myös monen muun vaikean Raamatun kohdan uudelleen muokkaamiseen?

Raamattu on erittäin syvä ja monitasoinen kirja. Jos haluat ymmärtää sitä, sinun on vietettävä sen parissa runsaasti aikaa. Jatkuva päivittäinenkään Raamatun tutkiminen ei kuitenkaan poista sitä asiaa, että opit jatkuvasti lisää. Kukaan ei voi sanoa ymmärtävänsä Raamattua täydellisesti.

Aloin lukea Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta vuonna 2007. Koen, että omalla kohdallani sinnikäs Raamatun "kasvatusnäkemyksen" parissa painiminen on alkanut kantaa hedelmää. Ja nyt moni asia näyttää silmissäni paljon selkeämmältä. Kolossalaiskirjeen mukaan kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä Kristuksessa (Kol. 2:3), ja juuri näin kuvaisin myös omaa matkaani kohti selkempää käsitystä kristillisestä kasvatuksesta: avain vaikeiden kasvatusjakeiden ymmärtämiseen on Jeesuksessa.

Tämä on oivallukseni ytimessä:

Rangaistusta vaativa laki tuli täydellisesti täytetyksi Jeesuksen kuollessa ristillä. Tämä mullistaa ihmisen elämän, sillä rangaistus on poissa. Tottelemattomuus (synti) ei enää vaadi ihmiseltä uhria eikä rangaistuksen läpikäymistä. Tämän vuoksi meidän ei myöskään tule poimia lastenkasvatusohjeita sellaisenaan vanhan liiton puolelta.

Kristillinen kasvatus

Jumala on täynnä armoa ja rakkautta. Sen vuoksi myös kristillisen kasvatuksen tulisi perustua armoon ja rakkauteen. Jos "kristillinen kasvatuksemme" on jotain muuta kuin armoa ja rakkautta, väitän, ettei se silloin ole kristillistä, vaan jotain muuta.

"Tämän vuoksi polvistun sen Isän eteen, joka on vanhemmuuden esikuva taivaissa ja maan päällä." Ef. 3:14–15 (UT2020). Paavali tekee hyvin selväksi, että meidän tulee pitää Jumalaa vanhemmuutemme esikuvana. Kristillisen kasvatuksen voisi hyvin kiteyttää sanoihin: "Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa" (1. Kor. 16:14) ja "Jumala on rakkaus. Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." (1. Joh. 4:16b).

Jeesuksen ristinkuolema on vedenjakaja, jonka ymmärtäminen avaa silmämme ymmärtämään Raamattua. Mikäli emme ymmärrä Jeesuksen kuoleman merkitystä, emme myöskään ymmärrä, miksi Vanha Testamentti suhtautuu syntiin eri tavalla kuin Uusi Testamentti. Vanhassa Testamentissa esimerkiksi kehotetaan surmaamaan ihminen, joka kääntyy seuraamaan vieraita jumalia (5. Mooseksen kirja 17:2–5) tai tekee aviorikoksen (3. Moos. 20:10). Vanhan liiton periaate on "silmä silmästä ja ruhje ruhjeesta". Myös lastenkasvatuksesta annetut ohjeet ovat ankaria: "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan" (Sananl. 13:24) ja "Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa, varo sentään hengiltä hakkaamasta" (Sananl. 19:18).

Vanha Testamentti tuo esiin rangaistuksen, ja sen lehdillä Jumala antaa myös ihmiselle kehotuksen rangaista toista ihmistä tottelemattomuudesta. Jeesuksen ristinkuolema on kuitenkin tuon rangaistuskierteen ja -vaatimuksen täydellinen päätepiste. Jeesus kehottaa ihmistä lopullisesti hylkäämään silmä silmästä -periaatteen. Hän kehottaa meitä olemaan tekemättä pahalle vastarintaa ja antamaan anteeksi. “Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi” (Ef. 4:32). 

Rangaistukselle ei ole enää sijaa.

Sananlaskujen esilletuomalle vitsan käytölle ei rakastavassa kasvatuksessa ole tilaa, ei myöskään henkiselle tai hengelliselle väkivallalle eikä millekään, mikä vahingoittaa toista ihmistä sisäisesti tai ulkoisesti. Rakkaus ei tee kenellekään mitään pahaa (Room. 13:10). 

Lapselle annettu rakkaus opettaa lapsen rakastamaan

Rakkaus on tekoja. Rakkaus on ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja lempeyttä (1. Kor. 13:4). Kun vanhempi (tai muu kasvattaja) tekee lapselleen rakkauden tekoja, myös lapsi oppii tekemään rakkauden tekoja.

”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:19.) Sekä Jumalan ja Hänen lapsensa että maanpäällisen kasvattajan ja hänen lapsensa välisessä suhteessa toimii täsmälleen sama periaate: kasvattajan rakkaus opettaa myös lapsen rakastamaan. 

Eräs nainen kääntyi 20-vuotiaana kristityksi. Vaikka hän tuli uskoon, hänellä oli vaikeuksia kohdella lähimpiään rakkaudella. Hän oli toisinaan piikikäs ja hänen kasvoiltaan paistoi toisten väheksyntä ja ylpeys. Mutta hän rakasti syvästi Jumalaa, olihan Jumala nostanut hänet syvästä kuopasta kalliolle. Miksi tuo nainen oli kehno rakastamaan toisia ihmisiä, vaikka rakkauden pitäisi olla juuri se tunnusmerkki, josta kristityn tunnistaa? Hän ei ollut kokenut kovinkaan paljon rakkautta lapsuudenperheessään. Hänen vanhempansa olivat kyllä rakastaneet häntä, mutta he eivät olleet osanneet osoittaa rakkautta teoillaan.

Moni kristitty on täynnä haavoja, joiden vuoksi heidän on vaikea rakastaa toista ihmistä. Uskova äiti tai isä saattaa olla niin täynnä haavoja, ettei hän kykene olemaan lapselleen rakastava kasvattaja. Moni ihminen myös pettyy kristinuskoon kohdattuaan rakkaudettomia kristittyjä.

Monissa tilanteissa ei-kristittykin on paljon parempi rakkauden tekojen tekijä kuin kristitty.

Rakkaus ei aina heti automaattisesti ala virrata ihmisestä runsaana ihmisen kääntyessä Jeesuksen seuraajaksi. Näin kävi opetuslapsillekin. Heidän täytyi ensin viettää Jeesuksen kanssa paljon aikaa, kuunnella Hänen sanojaan ja oppia tuntemaan Hänet. Eivätkä he viettäneet aikaa pelkästään Jeesuksen kanssa, vaan myös muiden Jeesuksen seuraajien kanssa. Ajattelen, ettei ollut sattumaa, että vasta viimeisellä aterialla Jeesus sanoi heille: “Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus” (Joh 13:35). Erityisesti sellainen ihminen, jota on haavoitettu runsaasti hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan, tarvitsee riittävän pitkän yhteisen taipaleen Jeesuksen ja Hänen seuraajiensa armollisessa seurassa ennen kuin hän pystyy rakastamaan toisia ihmisiä kestävällä tavalla.

Miten lohduttaisin häntä, joka haluaisi rakastaa, mutta rakkauden tien kulkeminen tuottaa edelleen suuria vaikeuksia?

Tapasi elää, tottumuksesi, ajatuksesi ja tunteesi ovat kuin syvään uurtunut polku, jota seuraat, koska tie on sinulle tuttu. Polun varrella on kivisiä ja louhikkoisia paikkoja, jotka repivät sinua kulkiessasi. Tiedät, että polku ei ole hyvä, mutta toiselle polulle siirtyminen vaikuttaa mahdottomalta; ethän edes tiedä, missä tuo toinen polku on. Jeesus on pysähtynyt vanhan syväänuurtuneen polkusi varrelle. Hän ojentaa kätensä ja pyytää sinua tarttumaan siihen. Jeesus vie sinut polulle, jota et tunne. Polku erottuu aluskasvillisuudesta vain hyvin heikosti. Aluksi kykenet kulkemaan tuota vierasta polkua pitkin vain lyhyitä aikoja kerrallaan ennen kuin tottumuksesi vetävät sinut takaisin tutulle syväänuurtuneelle polulle. Älä luovuta, älä lannistu! Päivä päivältä Jeesuksen johdattama polku uurtuu elämässäsi hieman syvemmälle, ja vanha polkusi alkaa peittyä aluskasvillisuuden sekaan. Lopulta huomaat, että olet jättänyt vanhan polkusi kokonaan taaksesi.

”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” (Ps. 119:105.) 

Jeesuksen rakkaus muutti Paavalin, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän, elämän. Jeesuksen rakkaus on muuttanut minut. Hän todellakin kykenee muuttamaan myös sinut.

Täydellinen vapaus Kristuksessa

“Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita” (Joh 8:36).

“...elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista” (Room 8:2).

"Kristityn koko elämä perustuu siihen, että hän on pukeutunut Kuningas Jeesukseen ja saanut uudet vaatteet, uuden elämän ja uuden identiteetin. Silti vanha ihminen, vanha tapa elää, näkyy usein arjessa kuin likaiset rääsyt pilkistäisivät valkoisen hihan tai helman alta. Tilamme on jännitteinen: olemme jo jotakin Jeesuksen ansiosta, mutta meidän on vielä tultava siksi käytännössä."

Apologi J. J. Aleksi Markkanen kirjassaan Jalo soturi (2007, 116)

Kun teemme päätöksen seurata Jeesusta, vietämme aikaa Hänen ääntään kuunnellen (eli luemme ja kuulemme Raamattua) ja puhumme Hänen kanssaan (eli vietämme aikaa rukoillen), antaudumme prosessiin, jossa elämämme pyhittyy vähitellen. Rakkaus saa meissä tilaa kasvaa. Tämä ei ole omaa aikaansaannostamme, vaan Jumalan Hengen, joka tekee työtään meissä.

Jos kasvattaja ei ole antautunut tähän prosessiin, hänen on vaikea toteuttaa kristillistä kasvatusta. Jos yritämme etsiä rakkautta itsestämme, joudumme kerta toisensa jälkeen pettymään.

Laki vs. armo

Millainen paikka sinun mielestäsi kuuliaisuudella on kristillisessä kasvatuksessa? Olenko mielestäsi liian radikaali sanoessani, ettei lapselta (tai keneltäkään) tulisi vaatia kuuliaisuutta pakon kautta?

Minä uskon, ettei Jeesus arvosta pakkokeinojen käyttöä.

Vanha Testamentti kertoo tilanteesta, jossa kuningas Saul oli tottelematon Jumalan äänelle. Profeetta Samuel nuhteli häntä sanoilla: "...Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva..." (1. Sam. 15:22). Mielestäni on erittäin mielenkiintoista, että Jeesus ei puhu enää kuuliaisuudesta, vaan laupeudesta. Jeesus sanoo: "Laupeutta minä tahdon enkä uhria" (Matt. 9:13 ja Matt. 12:7). Mielestäni kristillisessä kasvatuksessa on pohjimmiltaan kyse juuri laupeudesta. Arvelen, että Jeesus täysin tarkoituksella jättää käyttämättä tuota kuuliaisuus-sanaa.

Vanhassa Testamentissa puhutaan paljon kuuliaisuudesta ja tottelemisesta. Uskon, että Uuden Testamentin kuuliaisuus on erilaista kuin VT:n kuuliaisuus. Paavali kirjoittaa: "...tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi..." (Room. 16:26). Ajattelen, että tuo "uskon kuuliaisuus" on uskon kautta syntyvää kuuliaisuutta, ihmisen sisimmästä, sydämestä (sieltä, missä Jeesus asuu!), kumpuavaa kuuliaisuutta. Kiinnitä huomiosi näihin jakeisiin: "Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa" (Fil. 2:13).

Voisi ehkä sanoa, että kristityn kuuliaisuuden tulee perustua sisäsyntyiseen motivaatioon, ihmisen sisältä kumpuavaan haluun tehdä oikein (Jumalan ääneen). Laki sen sijaan perustuu ulkosyntyiseen motivaatioon, ulkoiseen pakkoon ja pelkoon. Kristityn tulee kasvaa armossa, jotta hän ymmärtää erottaa lain ja evankeliumin toisistaan, sillä laki ei anna voimaa hyvän tekemiseen, eli hyvän tekeminen onnistuu vain evankeliumin ja vapauden (uskon kuuliaisuuden) perustalta.

Jos Jumala ei vaadi meiltä tottelevaisuutta, miksi me vaatisimme sitä lapsiltamme? Paavali sanoo: "Tämän vuoksi polvistun sen Isän eteen, joka on vanhemmuuden esikuva taivaissa ja maan päällä." Ef. 3:14–15 (UT2020). Tämä ei kuitenkaan tarkoita "pellossa elämistä". Päinvastoin. Uskon, että vapaus nimenomaan tuo hyvyyden ja ihmisen oman persoonan rikkaasti esiin. Tähän on kuitenkin ehkä lisättävä: aikuisen on huolehdittava, millaista elämää hän itse elää ja millaista esimerkkiä hän tarjoaa lapselleen. Jos aikuinen toimii jatkuvasti omista addiktioistaan käsin, hän ei elä vapaudessa, vaan synnin ja lain orjuudessa, ja hänen lapselleen antamansa malli tuskin on aivan optimaalinen. Täydellinen vapaus löytyy ainoastaan Kristuksesta (rakkaudesta).

Isän ja lapsen välinen yhteys on palautettu ennalleen

Kristillisen kasvatuksen ymmärtäminen vaatii Raamatun kokonaisvaltaista ymmärtämistä. Vanha Testamentti sisältää rankaisemiseen liittyviä ohjeita ja kehotuksia, joita meidän ei pidä soveltaa sellaisenaan elämäämme. Sananlaskujen lastenkuritusohjeet ovat yksi tällainen asia. Tämä ei vähennä Vanhan Testamentin arvoa ja tärkeyttä.

Aadamin syntiinlankeemus johti kaikkien ihmisten eroon Jumalasta. Vanha Testamentti tuo näkyväksi Aadamin teon seurauksen: maassa vallitsee kirous (1. Moos. 3:17). Lukiessamme Vanhaa Testamenttia meidän on pidettävä mielessämme, että se sisältää kuvausta sekä kirouksesta että kuvausta pelastuksesta, joka tulee ihmisen osaksi Jeesuksessa.

Jumala lähetti Poikansa ihmiseksi, jotta Hän ihmisen ruumiissa saisi aikaan ikuisen sovituksen Jumalan ja ihmisen välille. Isän ja lapsen välinen yhteys on palautettu ennalleen. "...mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi" (Room. 5:15). Hän on lahjoittanut meille kaikille ihmisille suuren armon, ja sen vuoksi mekin olemme velvollisia olemaan armollisia toinen toisellemme, niille, jotka rikkovat meitä vastaan. Muista tämä, kun seuraavan kerran mietit, miten sinun pitäisi reagoida, kun lapsesi on tottelematon sinua kohtaan.❤️

(Armollisuus lasta kohtaan ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sinun pitäisi ohjata lapsiasi millään tavoin hyvään. Kaikkein tärkeintä on oman elämän eli oman esimerkin kautta kasvattaminen. Kirjoitan tästä varmasti myöhemmin lisää. Ja toki kasvattajan tulee olla armollinen myös itselleen: mokaaminen kuuluu ihan taatusti monin tavoin jokaisen kasvattajan todellisuuteen.)