Jumala on täynnä armoa ja rakkautta. Sen vuoksi myös kristillisen kasvatuksen tulisi perustua armoon ja rakkauteen. Jos "kristillinen kasvatuksemme" on jotain muuta kuin armoa ja rakkautta, väitän, ettei se silloin ole kristillistä, vaan jotain muuta.
"Tämän vuoksi polvistun sen Isän eteen, joka on vanhemmuuden esikuva taivaissa ja maan päällä." Ef. 3:14–15 (UT2020). Paavali tekee hyvin selväksi, että meidän tulee pitää Jumalaa vanhemmuutemme esikuvana. Kristillisen kasvatuksen voisi hyvin kiteyttää sanoihin: "Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa" (1. Kor. 16:14) ja "Jumala on rakkaus. Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." (1. Joh. 4:16b).
Jeesuksen ristinkuolema on vedenjakaja, jonka ymmärtäminen avaa silmämme ymmärtämään Raamattua. Mikäli emme ymmärrä Jeesuksen kuoleman merkitystä, emme myöskään ymmärrä, miksi Vanha Testamentti suhtautuu syntiin eri tavalla kuin Uusi Testamentti. Vanhassa Testamentissa esimerkiksi kehotetaan surmaamaan ihminen, joka kääntyy seuraamaan vieraita jumalia (5. Mooseksen kirja 17:2–5) tai tekee aviorikoksen (3. Moos. 20:10). Vanhan liiton periaate on "silmä silmästä ja ruhje ruhjeesta". Myös lastenkasvatuksesta annetut ohjeet ovat ankaria: "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan" (Sananl. 13:24) ja "Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa, varo sentään hengiltä hakkaamasta" (Sananl. 19:18).
Vanha Testamentti tuo esiin rangaistuksen, ja sen lehdillä Jumala antaa myös ihmiselle kehotuksen rangaista toista ihmistä tottelemattomuudesta. Jeesuksen ristinkuolema on kuitenkin tuon rangaistuskierteen ja -vaatimuksen täydellinen päätepiste. Jeesus kehottaa ihmistä lopullisesti hylkäämään silmä silmästä -periaatteen. Hän kehottaa meitä olemaan tekemättä pahalle vastarintaa ja antamaan anteeksi. “Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi” (Ef. 4:32).
Rangaistukselle ei ole enää sijaa.
Sananlaskujen esilletuomalle vitsan käytölle ei rakastavassa kasvatuksessa ole tilaa, ei myöskään henkiselle tai hengelliselle väkivallalle eikä millekään, mikä vahingoittaa toista ihmistä sisäisesti tai ulkoisesti. Rakkaus ei tee kenellekään mitään pahaa (Room. 13:10).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti